Me, Paula ja Juha, asumme Mäntsälässä Kaukalammen kylässä viiden Irlanninsusikoiran, Iguaanin, 200 ja 720 -litraisen akvaarioiden kanssa. Minä, Paula, jäin rotuun koukkuun jo ollessani pieni. Meille tuli kotiin Irlis-neito Kidglove "Dina" vuonna -84 Annikki ja Tapani Jaloselta. Dinan kuoltua jäi sydämeeni Irliksen kokoinen aukko ja päätin silloin, että jonain päivänä minulle tulee ikioma oma Irlis. Koiria ja eläimiä minulla on ollut koko ikäni. Dinan jälkeen minulla oli seropi-herra Petteri ja sen jälkeen tuli taloon seropi-tyttö Leni. Leni tuli minulle vuonna -96 reilun vuoden ikäisenä pitovaikeuksien vuoksi. Leni pelkäsi minulle tullessa aivan kaikkia ja kaikkea. Olen tehnyt kovan työn sen kanssa ja se työ kannatti. Lenistä tuli oikein upea ja reipas tyttö.
Vanhuus ei tullut Lenille yksin. Sille kasvoi silloittumia selkärankaan sekä munuaisten vajaatoiminta, näkö ja kuulo heikkenivät. Leni pääsi koirin taivaaseen melken kaksitoista vuotiaana 16.11.07. Oman Irliksen sain vihdoin vuonna -04 - Fernmark Jaspis "Jade" tuli taloon tekemään täystuhoja. Jaden erikoisuutena olikin yritys mennä seinästä läpi naapurin puolelle. Myös sohva ja sohvapöytä olivat kovasti tytön mieleen. Kännykät kelpasivat myös pienelle touhuajalle. Kävimme vuonna 2005 Viron puolella näyttelyssä, josta Jade sai ESTJV-05 tittelin ollen ROP juniori. Jadella on myös kolme sertiä jotka kaikki on saatu alle 2 vuotiaana, joten yksi puuttuu vielä valion arvosta. Vuonna 2007 kävimme Liettuassa josta saaliina VARA-CACIB ja luokkavoitto SERTI. Kuten Irlis-ihmiset tietää, näillä on tapana lisääntyä. Vuonna -05 minulle tuli sitten toinen tyttö, Fernmark Kleio "Enkeli". Enkeli sai kutsumanimensä jo pentulaatikossa. Sen valkoinen rintamerkki näytti aivan kiiltokuva enkeliltä. Enkelikin oli pentuna erikoistunut seiniin, mutta pari pienempää reikää olikin sitten oikeastaan suurin tuho mitä tuo teki. Hänen mielestään kaikenlaisen paperin silppuaminen (myös postin), kynien, kännyköiden ym. tuhoaminen oli paljon hauskempaa ajanvietettä. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita hän osaa kyllä järjestää. Sanoinkin Enkeliä pienenä leikilläni ADHD pennuksi, koska se oli niin ylivilkas touhupelle. Eipä Enkeliä paljon ikä ole rauhoittanut. Tuhot ovat tietenkin loppuneet, mutta vauhti ei. Ei kaksi ilman kolmatta. Brokenwheel Kolumella "Mella" tuli taloon heinäkuussa -07 sulostuttamaan elämäämme. Mella on todella rohkea ja hyvin itsepäinen pikku-neiti joka on saanut vipinää vanhempiin tyttöihin. Enkelin kanssa ne keksivätkin vaikka mitä jäynää meidän päämme menoksi. Tästä syystä nämä kaksi ovatkin saaneet lisänimekseen "kauhukaksikko". Helmikuussa 2008 syntyi meidän ensimmäinen pentue jonka emänä on Enkeli ja isänä Oiva, Bres Mac Elatha Really Irish. Pentuja syntyi kaiken kaikkiaan 10 poikaa ja 3 tyttöä. Päätimme jättää tästä pentueesta tytön, Aingael ("Typy") ja pojan, Ab Oivanpoika Oy ("Nalle") kotiin. Aika näyttää mitä näistä pikku riiviöistä tulee.
Kennelnimemme Doscartha on iirinkieltä ja tarkoittaa erottamatonta. Tätä toivommekin kaikille kasvattiemme omistajille, että he olisivat erottamattomia koiriensa kanssa. |
